Lohivoileipäkakku

Olin kesäkuun alussa Vaasa Opiston järjestämällä voileipäkakkukurssilla, koska kaipasin vaihtelua suolaisiin tarjottaviin. Kyllä leipomani piirakat ja pasteijatkin aina nopeasti katoavat, mutta olin jo kauan halunnut opetella (saada vinkkejä) hyvien voileipäkakkujen tekoon. 

Viime viikolla juhlittiin pikkusiskoni viimeistä kakkosella alkavaa syntymäpäivää vanhempiemme luona, ja kokeilin ensimmäistä kakkuani. 

7 suorakulmionmuotoista rieskaa

2 ½ dl vettä

luomukasvisliemijauhetta

Lohitäyte:
1 dl luomuvispikermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g kylmäsavustettua kirjolohta
tuoretta tilliä
sitruunanmehua (tai -kuoriraastetta)
ripaus valkopippuria

Munatäyte:
½ dl luomuvispikermaa
50 g maustamatonta tuorejuustoa
3 munaa
ripaus suolaa sekä mustapippuria

Päälle:

½ dl luomuvispikermaa

50 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g kylmäsavustettua kirjolohta
2 munaa

minitomaatteja

kurkkua

tuoretta tilliä

Voileipäkakun teko kannattaa aloittaa kostuttamisella. Maitokin ajaisi asian hyvin, mutta minä kiehautin pienen määrän vettä ja sekoitin joukkoon noin ruokalusikallisen kasvisliemijauhetta (sitä Reformia taas). Liemen hieman jäähdyttyä lorotin sitä rieskalevyjen päälle. 

Täytteitä varten vatkasin ensin koko 2 dl kerman pehmeäksi vaahdoksi ja lisäsin joukkoon paketillisen tuorejuustoa. Jaoin seoksen puoliksi ja toisen osan vielä kerran puoliksi eri kulhoihin. Yhteen (isoimpaan) satsiin meni kalaa, tilliä, sitruunanmehua ja pippuria. Toiseen menivät keitetyt ja pilkotut munat sekä hieman suolaa ja mustapippuria. Kolmannen satsin laitoin odottamaan jääkaappiin seuraavan päivän koristelua varten.

Rehellisesti sanottuna täytteitä olisi voinut olla vähän enemmän. Niiden oli tarkoitus riittää yhteensä kolmeen kerrokseen, mutta halusin käyttää koko rieskapaketin. Pelkällä neljällä levyllä (kolmella täytekerroksella) kakusta olisi tullut aivan littana. Seuraavalla kerralla teen siis täytteitä ehkä puolitoistakertaiset annokset. Mutta ihan hyvin täytteet loppujen lopuksi kuitenkin riittivät, kun huolellisesti levitteli. Täytön jälkeen siirsin kakun muhimaan jääkaappiin. 

Koristelussa sai(si)kin käyttää omaa mielikuvitustaan. Minulta sitä ei kuvasta päätellen tuolla hetkellä liiemmin herunut, sillä päällys näyttää siltä miltä se voileipäkakuissa yleensäkin on. Tarkkasilmäinen saattaa huomata keskellä pieniä lohirullia munasilpun keskellä. Minitomaateista yritin tehdä aukeavia kukkia. Unohdin ottaa kotoa mukaani "kurkkuporan" - siis sen laitteen, jota kiertämällä saisi kaunista serpenttiinimäistä kiehkuraa. Juustohöylällä siis mentiin, mutta ihan kivaa senkin jäljestä tuli. Lopuksi ripottelin vielä hieman tilliä kakun päälle. Kaakku oli herkullista ja täyttävää, mutta kuten huomaa, päällystäkin varten olisi kermaa ja tuorejuustoa pitänyt olla enemmän. Ei riittänyt reunoille ei niin millään!

Seuraavalla kerralla olen viisaampi. Maku oli jo hyvin kohdillaan, mutta parempihan se niinpäin on! Täytyy harkita jos jaksaisin syksyn ristiäisiin väkertää pari voileipäkakkua.